maanantai 30. marraskuuta 2015

Behind the camera


Mistä mä oikein aloittaisin.. Hha, ekan kerran kiinnostuin kuvaamisesta jo ala-asteella, pousailtiin kaverin kanssa millon missäkin paikoissa, jotta saataisiin ii2:een ja irg-galleriaan hienoja kuvia. Tässä vaiheessa mentiin digikameralla ja kuvien muokkaamisesta mulla ei ole mitään muistikuvia.. Kuvien ottamista edelsi useasti lause; ”otetaaks kuvii?"




Viime hiihtolomareissulla Alpeilla lähes 4000 metrin korkeudessa


Myöhemmin kuvioon tuli itselaukaisin ja selfiet, joita ei tosin silloin vielä sanottu selfieksi (Miksi niitä kutsuttiin?? Omakuva??) Ensimmäisen oman (digi)kameran sain rippilahjaksi.

Jouluna 2012 pukki toi mulle ihan todella mieluisen kovan paketin - sieltä löytyi nimittäin ihka oikea Canonin järkkäri! Voi sitä riemua!! Viikko sen jälkeen olin lähdössä viettämään uutta vuotta New Yorkiin ja kamera pääsi siellä käyttöön heti oikein olan takaa.






Vielä tänäkin päivänä kuvaan kyseisellä Canonilla. Tekniikkaa on tullut varovaisesti harjoiteltua mutta halu oppia on todella kova! Tähänhän ei kuitenkaan auta muu kuin harjoittelu harjoittelu ja harjoittelu…

Jossain matkan varrella mukaan kuvaan astui editoiminen, josta on noussut melkeinpä mun lempi juttu! Tästäkin huolimatta hyvän kuvan nappaamiseen liitttyvää tunnetta ei voi verrata mihinkään! Editoinnilla fiilistellään kuvaa ja hifistellään pikku juttuja.



Antin nappaama kuva tältä syksyltä


New Yorkissa liikkuvan taksin  ikkunasta napattu lempiotos, joka pääsi ihan kehyksiinkin asti <3




Tähän mennessä olen päässyt erään kouluprojektin kautta myös järjestemään ihan oikeat kuvaukset yritykselle! Itseasiassa tälle viikolle on sovittu heti seuraavat kuvauspäivät mutta nyt on sitten kokemusta myös lavastuksesta ja kuvauksien järjestämisestä yleensä.

Rakastan kuvia, joissa on jotain ideaa tai pieni juju. Jotain, joka tekee kuvasta mielenkiintoisen! Itse kiinnitän kuvissa huomiota väreihin, yksityiskohtiin, mihin kohtaan on tarkennettu ja ennen kaikkea kuvan fiilikseen.



Tunnustan olevani kuvaushifistelijä. Mä olen porukasta aina se, joka asettelee muidenkin annoksia ja käskee olemaan syömättä vielä... Asettelu on siis monesti kuvassa se a ja o. 


Enna Rautiaisen nappaama kuva parin viikon takaa. Kuvissa kiinnitän huomiota valoon ja laskeva aurinko on musta ihan hurjan kaunis! Tätä kuvaa mä olen editoinut myös itse.









Tähän postaukseen mä olenkin liittänyt niitä mun (ja parin muunkin ottamia) lempikuvia, joita tältä mun nykyiseltä koneelta löysin. Ajattelin ottaa taas yhden askeleen kohti tuntematonta ja osallistua Rajalan järjestemään Rajala Ambassador 2016 -haasteeseen. Katsotaan miten käy ja pidetään peukut pystyssä!

lauantai 28. marraskuuta 2015

Viikon positiiviset




+ aurinkoiseen aamuun herääminen

+ kun maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta

+ se fiilis kun astun ovesta ulos ja maa on vähän kohmeessa, lunta on ohut kerros nurmikon päällä ja aurinko paistaa = onko tämä se ensimmäinen talviaamu??
+ kun voin kerrankin kävellä ratikkapysäkille, eikä mulla ole yhtään kiire (!!)
+ en joudu odottamaan ratikkaa sekuntiakaan vaan saavutaan ihan samaan aikaan pysäkille
+ uuden työpaikan saaminen ja sopimuksen kirjottaminen !!
+ kun kerron kuvaushetkellä haluavani näyttää coolilta ja kaveri kysyy laittaisiko se soimaan jotain "fierce" -musaa :D
+ tieto siitä, että vuoden ensimmäinen tentti tarkoittaa lähestyvää joululomaa
+ onnistunut kynsien lakkaus
+ tulevat suunnitelmat!! Ihan parasta kun on kivoja juttuja odottamassa!
+ poikaystävän yllättäminen puti puhtaalla kodilla pitkän työviikon päätteeksi


+ pikkujoulukauden korkkaus





+ perjantai-illan kotitekoinen sushi
+ viikonloppu!

+ onnistuneet valokuvat

+ vihdoin viisi kuukautta muuton jälkeen meillä on mun tekemät taulut olkkarin seinällä

torstai 26. marraskuuta 2015

Kehyksiä ja kristalleja


Postaus toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa 


Miltä mä näytän prillit päässä? Kuulemma fiksulta ja super hyvältä, sanoivat kaverit! Vaikka mun oma näkö ei laseja (vielä) vaadikaan, niin jos kerran fiksulta näyttää niin pitäisiköhän sitä sitten hankkia ihan vaikka imagolasit itselleen!?

Joka tapauksessa Indiedaysin Bloggers Inspiration Day -tapahtumassa pääsin oikeastaan ensi kertaa testailemaan, että miltä mä ihan tosissaan näyttäisin lasit päässä. Aiemmat kokeilukerrat kun on rajoittuneet lähinnä isovanhempieni supervahvuuslasien testailuun - tuloksena mikäs muukaan kuin hieman pökertynyt olotila liiallisten vahvuuksien ansiosta.




Pakko sanoa pari sanaa myös paikan esteettisyydestä! Instrumentariumin piste oli musta aivan ihanasti laitettu valoista sisustukseen ja jopa esittelijöiden punaisiin korkkareihin saakka! 






Kyllä mä itsekin tunsin oloni itsevarmaksi ja fiksun oloiseksi Heritagen Swarovski -lasit päässä. Arvostan omissa ja muidenkin lasivalinnoissa laatua, tyylikkyyttä ja yksinkertaisuutta. Ne kaikki yhdessä tuovat mun mielestä pientä luksusta ihan jokaiseen päivään! 

Heritagen Swarovski kristalleilla koristeltu mallisto on syksyn uutuus, joka on suunniteltu sekä naisille, että miehille.

Instrumentariumin nettisivuilta löydät vielä lisätietoa mallistosta, käyhän kurkkaamassa! 



Kuvat: Tim Kiukas

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Mietteitä bloggaamisesta

Tässä syksyn mittaan mun mieleen on niin monta kertaa noussut kysymys: "Onko tästä mitään hyötyä?" Olen työntänyt kysymystä taka-alalla ja toistellut itselleni, että "tottakai on, tietysti, anna mennä".

Saranda/Tyhjä ajatus pyöritteli aihetta blogissaan viime viikolla ja jatkan näitä pohdiskeluja omalta osaltani ja omalta kantiltani. Bloggaaminen ei mun mielestä ole kilpailua, se ei ole multa tai keltään pois, jos jonkun toisen blogi on parempi suositumpi. Sama lukija voi lukea kymmeniä muitakin blogeja samaan aikaan ja bloggaajat ovat ystäviä keskenään ja auttavat toisiaan.

Välillä suunnittelen mitä aion täällä sanoa, toisinaan kirjoitan juuri sillä tavalla, kun sillä hetkellä tuntuu aidoimmalta. Päivittäisiä kuulumisia tai diipimpiä mietiskelyjä. Niitä kuitenkin harvemmin, vaikka harrastankin sellaista päivittäin.

Huomaan, että iltaisin mun on kaikista helpoin kirjoittaa. Olen luovimmillani illalla - kun on hiljaista, pimeää ja rauhallista. 

"I'm not a quitter". Olen bloggaillut maltilliseen tahtiin kohta vuoden ja vaikka "luovuttaminen" on käynyt mielessä, en usko että siihen pystyisin. Vaikka tahti ei vielä päätä huimaa, on tämä kuitenkin jo merkittävä osa mun arkea. Ja ennen kaikkea mieleinen sellainen! Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, kaikilla eri tyyleillä - iskeviä lausahduksia tai tyhjiä ja loputtomia lauseita. 

Valokuvaaminen on parasta! Innostun siitä entisestään ja editointi on hypännyt ihan uudelle tasolle. Minne mä mun kuvia laittaisin jos en tänne?

"Jokaisen tarina on hieman erilainen, toisilla matka kestää kauemmin ja toiset ovat perillä jo muita nopeammin" sanoi eräs ystäväni viime kesänä. Näinhän se on mutta tärkeintä on että matka jatkuu!

Tämänkin postauksen kirjoitin illalla, kello 22.35, kun suljin telkkarin ja istuin pimeässä olohuoneen nurkassa kuunnellen Antin tuhinaa makuuhuoneesta. Tästä mä pidän, tälläistä kirjoittamisen pitääkin olla. <3

EDIT// Lähes aina julkaistuani postauksen, mietin, että tuohonhan olisi voinut lisätä vielä tällaisen lauseen ja tuollaisen mietteen. Tähänkin juttuun oli pakko lisätä vielä luonnoksen teon jälkeen, että musta on niin huojentavaa lukea esimerkiksi erästä lempiblogiani nimeltä Tickle your fancy ja joka kerralla huomata, että ei sen postailun tarvitse olla niin vakavaa ja tarkkaan harkittua. Pienen pienistäkin asioista saa postauksen kunhan antaa vaan ajatuksen virrata! (Y)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kiireen keskellä

Täällä on oltu niin kiireen keskellä, että i h a n koko ajan on ollut vaikka ja mitä tehtävää. Asiaahan ei ole auttanut yhtään mun univaikeudet.. Vai johtuuko ne sitten siitä kiireestä? Hyvä kierre alkamassa! Huomenna mulla on kuitenkin vuoden ensimmäinen tentti ja tässä mennään jo hyvää vauhtia kohti joululomaa!!

Mitä mä sitten oon täällä tuli hännän alla puuhaillut?

Näyttänyt mm. tältä ehkä joka toinen päivä. // Istunut ryhmätyömeetingeissä harvasen päivä (ja hörppinyt ylihinnoiteltua "kaakaota") // Viettänyt vuosipäivää <3 // ... tämän viiksivallun kanssa. #movember #noshavenovember


Löytänyt ihan sika makeen kuvauspaikan! // #sunsetfan94 // x2.. Tänä päivänä tultiin porukalla koulusta kotiin päin ja taivas oli ihan pilvessä kun ennustin, että kohta muuten nähdään hieno auringonlasku! Niinhän siinä sitten kävi - vuosien auringonlaskubongailu on tuottanut tulosta ;) // Lemppariruuan valmistusta.


Tänä viikonloppuna oli kekkereitä ihan tuplabuukkaukseen asti ja koko meidän perhe oli myös yökylässä! Eilen vietettiin monenkin kaverin tupareita :-) // Punaa huuliin ja menoksi! // Huomiseen espanjan tenttiin valmistautumista.. // Tähän päivään herättiin valkoisin maisemin <3 #fiiliksissä !!


maanantai 16. marraskuuta 2015

Meidän tarina


Mun oli tosi vaikea päättää mikä otsikko tälle tekstille tulisi.. Niin monta sopivaa! Hän, meidän tarina, pieni yhtälö: A+A=2V..

Joka tapauksessa, halusin tulla kertomaan tänne mun ja Antin "tarinan". Tavattiin meidän molempien kotikaupungissa, Imatralla, baarissa. Vaikka kumpikin meistä on Imatralta, ei jostain syystä tunnettu ollenkaan. Sopivasti ikäeroa, niin yhteisiä tuttuja löytyi käytännössä pyöreät nolla.

Mä olin baarin narikassa töissä ja Antti asiakkaana. Jossain vaiheessa iltaa huomasin, että nyt tämä tyyppi ravaa kyllä melkoisen tiuhaan narikassa ja seuraavalla kerralla kehotan tarkistamaan, että kaikki tavarat tuli nyt oikeasti mukaan. Antti ehdotti melkein heti ensi töikseen, että pitäisikö meidän mennä treffeille mutta en ollut ollenkaan kiinnostunut tästä tarjouksesta. Tarjouksia nimittäin sateli siinä baarissa jonkin verran.

Antti kyseli mun nimeä mutta sukunimeäni en kuitenkaan paljastanut. Kun aamuyöllä pääsin työvuorosta ja tulin kotiin, kurkkasin vielä nopeasti facebookin ja huomasin että inboxissa odottaa viesti joltain Antilta... Hetken päästä tajusin, että tämähän on siltä sankarilta, joka halusi mun kanssa treffeille. 

Juteltiin muutamia kertoja ja Antti pyysi useastikin mua ulos. Lopulta suostuin ja Antti vei mut hienoon ravintolaan syömään. Myöhemmin paljastui, että Antti oli maksanut portsarille mun sukunimestä vähän ekstraa... Hassua, kuinka monen mutkan kautta tähän on päädytty ja ollaankin monesti mietitty onko kohtalolla ihan oikeasti ollut jotain tekemistä asian kanssa. Entä jos en olisi ollut tuona iltana töissä? Entä jos Antti ei olisi keksinyt sukunimeäni? Entä jos Antin viesti olisikin mennyt muut-kansioon ja olisin vaikka katsonut sen vasta nyt? 


Paljon on tapahtunut tuon illan jälkeen ja tällä hetkellä asutaan jo toisessa yhteisessä kodissa. 

Ihanaa vuosipäivää rakas! <3

torstai 12. marraskuuta 2015

All about that Balmain



Täytyy sanoa, että pientä ihastelua on tämä yhteistyömallisto herättänyt täälläkin suunnassa... Ai, että! Vähän kutkuttaisi vatsan pohjassa mutta ei on ei. (Ja loppuunmyyty on myös aika vahva kielteinen ostopäätös minulle, eh.)

Tyypillisesti minulle herään moneen juttuun about siinä vaiheessa kun muu kansa on valikoinut jo lempparinsa, käyttänyt sen puhki ja unohtanut vaatehuoneen perälle. Nimimerkillä täällä kuolaillaan viime vuoden Wang-malliston lyhyttä harmaata kollaria (!!)

Suurin ihastus on ehkä smaragdin vihreä samettimekko - tsiisus. T ä y d e l l i n e n. Luin arvosteluja ja muita kirjoituksia malliston kokotaulukosta, joka kuulemma on snadisti piene h k ö ja aiheuttaa tuskan huutoja sovituskopissa. Tästäkin riskistä huolimatta - jos mä tähän mekkoon törmään vielä joskus niin sitä on vähintäänkin sovitettava.

Olen myös reippaasti kallellaan isoihin roikkuviin korvakoruihin. (Näin oli viimeksi ehkä ala-asteella, kun ylipäätään haaveilin korviksista.) Juuri viime viikolla hipeilöin kaverin korvissa roikkuvia killuttimia. Mitä näyttävämpi ja koreampi sitä parempi näköjään. 

Ja tuo perus teeppari kelpaisi mun vaatekaappiin ihan tältä istumalta. Nyt siis. Nyt heti vaikka. Ja mites nuo otk-saappaat korolla?? Tahdon!!


Tästä riittäisi näköjään juttua vaikka kuinka pitkään...

tiistai 10. marraskuuta 2015

Grey - ish








Taas se "flunssa" kaatoi mut sängyn pohjalle. Tai mä luulen, että tämä on jälkitautia siitä muutaman viikon takaisesta sairastelusta. Energiavarastot on ihan tyhjillään ja lusmuilen kotona, kun ei oikein uskalla vielä lähteä reippailemaankaan. Täällä kyllä tekemistä riittää ja luulenkin, että isken tänään kaikkien meidän kaappien kimppuun. Ne on nimittäin odottanut järjestelyään jo muutosta asti!

Nämä kuvat on Indiedays päivältä parin viikon takaa. Lisää tuollaisia päiviä!! :-)

perjantai 6. marraskuuta 2015

New in my closet




Näin sinut ensimmäistä kertaa jo vuosi sitten mutta päätin jättää asian sikseen, vaikka vähän ihastuinkin. Katseemme kuitenkin kohtasivat taas viime viikonloppuna, kun odottelit yksinäisenä vaaterekin luona.





Joo, mä kohtasin takin.

Tosiaan katselin tätä herkullisen väristä yksilöä jo viime syksynä mutta jotenkin tuntui siltä, että takki saa jäädä kauppaan. Nyt kävi sitten niin sanotusti perinteiset, kun ainut S-kokoinen liila ihastus odotteli ostajaansa puoleen hintaan.

Harkitsin ja harkitsin mutten voinut vastustaa. Ilmeisesti kannatti, sillä puin tämän heti seuraavana harmaana päivänä ja tepastelin väripilkkuna keskustassa muun mustan massan seassa. Kehujakin tämä on jo saanut - mun yksisarvistakki. <3


keskiviikko 4. marraskuuta 2015

At da party











Tässä on taas viime päivien aikana viiletetty sellaista vauhtia, etten ole ehtinyt paikallani istua. Lauantaina vietettiin kuitenkin ihanaa tyttöjen hömppäpäivää Sarandan kanssa Indiedaysin inspiraatiopäivässä ja myöhemmin vielä illan gaalassa! 


Päivätapahtumassa saatoin mahdollisesti hypistellä Nellyn uutta mallistoa, sillä väriskaala ja pieni kimalle oli erityisesti mun mieleen! Nautittiin myös pientä purtavaa, kuplivaa ja kierreltiin Indiedaysin yhteistyökumppaneiden pisteillä. Kynnetkin oli tarkoitus saada kuosiin, mutta jouduin tyytymään ihan omatekoiseen "kotimanikyyriin" kun kynsipiste ilmoitti menevänsä kiinni just kun olisi ollut meidän vuoro - great. Mut peukkua tuli kyllä järjestelyistä ja tarjoilusta, me ainakin tykättiin!!