sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Täydelliset pannukakut

Tiesin, että olen tulossa kipeäksi. Se oli melko selvää jo siinä vaiheessa kun lähdin kurkku kipeänä ja ääni paineessa laskettelemaan. Tai ystävien kanssa baariin. Mutta pakkohan se oli mennä! Ei vaan voinut perua jo kauan sitten sovittuja kivoja juttuja kavereiden kanssa. Lauantaina pystyi sitten sairastamaan. 

Ja niinhän siinä sitten kävi. Heräsin lauantaiaamuna kuumeeseen ja jäätävään päänsärkyyn. Soitto töihin, päivystyksen kautta saikulle. Omaa aikaa ja niiskutusta tiedossa kotona. Anttikin tulee reissusta vasta seuraavana yönä, joten mitä teen? Käytänkö aikani hyödyksi ja alan vaikka käymään kaappeja läpi? Otanko vihdoin aikaa blogille ja teen monta postausta valmiiksi? 





Ei. Mä käytän kaiken aikani sohvalla makaamiseen, nukkumiseen ja Viaplayn tarjontaan. Tarkemmin määriteltynä Greyn anatomiaan. Jota olen siis katsonut ... no, hyvin monta jaksoa tässä kuluneen vuorokauden aikana. 

Mutta! Se on ihan ok. En muista milloin viimeksi olisin ollut yksin kotona näin pitkään ja ottanut aikaa itselleni. Ajatellen, että kaikki muu saa nyt odottaa. Tuijotan sitten vaikka telkkaria niin pitkään kunnes kyllästyn mutta teen muuten juuri sitä miltä tuntuu, eikä sitä mitä ehkä kannattaisi tehdä.

Ja tämähän toimii! Tänään edistyin jo sen verran, että pyöräytin jopa kaapin jämistä banaanipannarit itselleni. Joten, all good here. (Lukuunottamatta jäätävää nuhaa, päänsärkyä, kuumeilua ja sen sellaista.)

torstai 25. helmikuuta 2016

By the window


Kuinka moni ei-imatralainen tiesi, että meillä on siellä tuollainen linna? Musta se on ihan törkeen hieno! Siellä se omassa ylhäisyydessään nököttää keskellä "keskustaa" ja toimii hotellina. Hotellina, jossa minäkin yhden kesän vietin siivoojana.

Kuinka montaa kiehtoo vanhojen rakennusten historia? Täällä bingo! Väkisinkin tuppaa mieleen kaiken maailman prinssessat, hovineidot, prinssit ja liehuvat tanssiaismekot. Nimimerkillä vilkas mielikuvitus ja ikuinen haaveilija. Sitä paitsi huhun mukaan siellä vaeltaa Valkea rouva iltapuvussaan..

Joka tapauksessa, kattokaapas nyt noita ikkunoita. Kuinka kauniit?? Väkisinkin haluaisin haahuilla menemään jokin ihana prinsessamekko päällä...



sunnuntai 21. helmikuuta 2016

White grey brown


Jotain historiallista; "asukuvia". 


Tällä hetkellä majailen tosiaan Imatralla, kun vapaapäiviä sattui mukavasti jopa seitsemän peräjälkeen ja rakas pikkuvelikin tanssi viime perjantaina wanhat (!!). 

Imatralomat on jotenkin aina niin ihania. Kaikki on niin mukavan tuttua ja aikataulu on sopivan väljä. Saan olla kotikotona, syödä perheen kanssa ja saunoa vaikka kolme kertaa päivässä jos siltä tuntuu. Näen vanhoja lukioporukoita ja nautin vain. Kaikesta tutusta ja turvallisesta huolimatta havahdun kuitenkin esim. autolla ajaessa monesti siihen, etten enää muista reittiä paikasta a paikkaan b. 

Että sillä lailla. Imatralla höperöityy?

tiistai 16. helmikuuta 2016

V A L O


Rakastan luonnonvaloa ja sen tuomaa kirkkautta kotiin. Rakastan sitä kun vaalea olohuone pääsee oikeuksiinsa luonnon valossa. Rakastan sitä kuinka valkoiset pinnat hohtaa valkoisuuttaan luonnon valossa. Rakastan ulkoilla aurinkoisella säällä (no kuka ei). 


Rakastan sitä intoa mikä aurinkoisella säällä tulee! Tänäänkin luin monesta paikasta kuinka ihmisillä on niin hyvä mieli juuri perus tiistaina. Olisikohan auringon valolla ollut jotain tekemistä asian kanssa?

Anttia kuulemma ahdistaa luonnonvalo syystä että kaikki lika näkyy silloin paremmin. Jaaha selvä. Mä olen kuitenkin sen verran luonnonvalon fiilistelijä, että siivoan vaikka ihan vaan siksi, että saan nauttia kun valo kylpee meidän olohuoneessa! 



PS. Bongaa kuvista kahvinkeitin. 
#kuvausalusta

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Extempore-Anna




Olen tietyssä mielessä arjen pakoilija. "Haluan, että arkeni ei ole arkea = rutiineja ja loputtomia toistoja, päiviä, jotka ovat kopioita toisistaan." Tämä lause istuu ainakin joka toisen suuhun vai mitä?

Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi mun arjesta. En vaa halua sen olevan sitä loputonta toistoa. Tälläisinä viikonpäivinä kehiin hyppää extempore-Anna, joka ehdottaa esimerkiksi myöhäisillan leffaa tiistaina, vaikka seuraavana aamuna täytyisi rientää suht ajoissa kouluun. Tai extempore noutosafkoja läheisestä nepalilaisesta. Tai vaikkapa aamuvarhaista herätystä juoksulenkille.

Extempore-Anna ei vaadi liikoja tai tavoittele kuuta taivaalta tehdessään arjesta ihan pikkiriikkisen mielenkiintoisempaa. Kun tekee joitain juttuja ihan vähän eri tavalla kuin edellisellä viikolla, niin arki ei tunnu enää yhtään niin tylsältä!




Esimerkiksi pelkkä kampaajakäynti voi tehdä jo ihmeitä! (Niin kulunut lause mutta silti aina niin totta..) Jos jostain piirteestä pidän itsessäni, niin se on kyllä spontaanisuudesta. Nimimerkillä toimii ja toteutettu tällä viikolla! 

Näissä kuvissa vähän esimakua mun harmaantuneesta fledasta. Mitään hirveen villiä ei tapahtunut mutta kyllä mä ekaa kertaa aika vapaat kädet kampaajalle annoin - ensimmäiset kerrat, ja se spontaanius, kunniaan!

tiistai 9. helmikuuta 2016

K niin kuin kiire


Tämä viikko sisältää monen monta päivää, joina juoksen kellon ympäri paikasta toiseen. Herää kysymys kuinka vaikeaa on sanoa tapaamisille ja töille ei? 

Ainakin mun tapauksessa todella vaikeaa.




Herää myös kysymys kuinka mä oikein jaksan? 

En mä aina jaksakaan. Välillä kiristää hermoja ja tuijotan kalenteria kymmenen minuuttia tajuamatta mitään. Toisaalta toimin paineen alla aika tehokkaasti ja tiedän kyllä hoitavani kaikki asiat annetussa ajassa. 



Ravitseva ruoka ja vitamiinit. Vasta tässä vuoden sisään oon sisäistänyt kuinka paljon sillä ihan oikeasti on merkitystä! Jaksaminen on ihan eri tasoa kun on syönyt hyvin :-)

Lisäksi pieni lepo on aina paikallaan. Esimerkiksi tänään palkitsen itseni jaksolla Greyn anatomiaa ja vietän ihan vaan Anna-aikaa itsekseni.

Toisaalta, kyllä mitä vaan hetken jaksaa. Tämänkin viikon jälkeen mulla on viimeinen kouluviikko ennen hiihtolomaa ja juuri tajusin, että sekin on kutistunut minimaaliseksi mun pidennetyn viikonlopun ja peruttujen tuntien ansiosta. Työvuorojenkin parissa on pieni tauko. Mahtavuutta!!

Joten lopussa kiitos seisoo!




Jos ja kun aurinkoiset kuvat Pariisista kiinnostaa, löydät niitä lisää näistä postauksista;


lauantai 6. helmikuuta 2016

- One happy night -



Käytiin eilen porukalla syömässä The Cockissa. Mulla ei ollut kameraa mukana ja näitä kuvia lukuunottamatta ei kamera eilen liiemmin räpsinyt. Jos kuitenkin olisi ollut toisin, niin kamera olisi ikuistanut monta hymyä ja iloista naamaa sekä hyvän seuran. (Sekä muutaman erittäin herkullisen drinksun)

Pohdittiinkin, että miksei tuollaisia iltoja tule järjestettyä enemmän. Tämäkin idea tuli ihan heittona mieleen ja seuraavaksi jo varattiinkin pöytää viidelle. Tämä ilta menee kategoriaan näitä enemmän kiitos!!

Ravintola nousi muuten heittämällä kärkeen listalla "lempiraflani Helsingissä"! Söin kasvispainotteisen bowlin ja mietinkin tässä miten saisin kotona taiottua samanlaisen annoksen... Oli nimittäin s u p e r hyvää!


//

Visited a super good restaurant yesterday with a bunch of my friends. The Cock, totally worth trying for! 

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

F e v e r i s h







Kuvat: Pinterest


Varoitus: Teksti saattaa sisältää paljon huutomerkkejä ja pientä innostumisen tunnetta.


Joku saattaa muistaakin, mitä lupailin viime vuonna tekeväni. Eräs listan kohta oli ottaa tatuointi. (Teknisesti ottaen en riko "uudenvuodenlupaustani", sillä kirjoitin postauksen helmikuun puolella...joten lupaus toteutuu kuitenkin vuoden sisällä lupauksesta!) 

Miksi? Koska se merkitsee mulle paljon. Ja olen halunnut sen jo miljoona vuotta. Ja se on hieno. Ja ja ja... 

Tatuointi on mulle se kauan ja hartaasti odotettu juttu (joka viimein tapahtuu!!). Tatuointipaikkaa on nyt käyty jo kurkkimassa ja se vaikuttaa erittäin lupaavalta. Fonttikin on hiottu kohdilleen!

Kun olen saamassa jonkin pitkään odottamani asian, saatankin yhtäkkiä kieltää haluavani sen. Onko tämä joku psykologinen juttu?? En nimittäin voi tosissani uskoa, että monen vuoden jälkeen se päivä on vihdoin päätetty ja se koittaa jo iiiihan kohta... (!!!)


Ja äiti, tiedän mitä ajattelet mutta ei, en muuta mieltäni.
#rebel



//

So, the day is finally here. I am going to get a tattoo! The one I have been thinking about for years already.. I'm so excited! (!!)

And mom, just so you know, I am not going to change my mind.