tiistai 9. helmikuuta 2016

K niin kuin kiire


Tämä viikko sisältää monen monta päivää, joina juoksen kellon ympäri paikasta toiseen. Herää kysymys kuinka vaikeaa on sanoa tapaamisille ja töille ei? 

Ainakin mun tapauksessa todella vaikeaa.




Herää myös kysymys kuinka mä oikein jaksan? 

En mä aina jaksakaan. Välillä kiristää hermoja ja tuijotan kalenteria kymmenen minuuttia tajuamatta mitään. Toisaalta toimin paineen alla aika tehokkaasti ja tiedän kyllä hoitavani kaikki asiat annetussa ajassa. 



Ravitseva ruoka ja vitamiinit. Vasta tässä vuoden sisään oon sisäistänyt kuinka paljon sillä ihan oikeasti on merkitystä! Jaksaminen on ihan eri tasoa kun on syönyt hyvin :-)

Lisäksi pieni lepo on aina paikallaan. Esimerkiksi tänään palkitsen itseni jaksolla Greyn anatomiaa ja vietän ihan vaan Anna-aikaa itsekseni.

Toisaalta, kyllä mitä vaan hetken jaksaa. Tämänkin viikon jälkeen mulla on viimeinen kouluviikko ennen hiihtolomaa ja juuri tajusin, että sekin on kutistunut minimaaliseksi mun pidennetyn viikonlopun ja peruttujen tuntien ansiosta. Työvuorojenkin parissa on pieni tauko. Mahtavuutta!!

Joten lopussa kiitos seisoo!




Jos ja kun aurinkoiset kuvat Pariisista kiinnostaa, löydät niitä lisää näistä postauksista;


Ei kommentteja: