IRL

Mä en oo viime päivinä  viikkoina kerennyt edes lukemaan muita blogeja. Jos mun päivästä on kuitenkin löytynyt hetki blogien lukemiselle, oon jotenkin kyseenalaistanut kaikkea sitä, mitä ne edustaa ja sitä, onko tässä hommassa loppujen lopuksi mitään järkeä. Siis siinä, että kerron omista päivistäni ja menoistani hieman kaunistellen. 

Näistä kyseenalaistavista ajatuksista inspiroituneena halusin näyttää myös toisen puolen mun elämästä ilman niitä "kulisseja". Jotta ei ihan liian diipiksi mene, niin pysytään nyt kuitenkin ihan arkisissa asioissa, kuten esimerkiksi hankaavissa kengissä.

Ihanat uudet roshe runit ... jotka hankaa mun jalkoja aiiiivan pirusti. Hankaamisestakin huolimatta  oon urheasti yrittänyt käyttää näitä jo monta viikkoa ja samalla totuttaa mun jalkoja.

 

Mä en oo se aamuvirkku, joka jaksaa lähteä aamuvarhaisella salille tai lenkille. Se ei vaan oo mun juttu. Long mornings, keep them coming!  Samassa kuvassa myös hieman ripsihavaintoja - mun räpsyt ei aina oo ojennuksessa ja kuvauskunnossa. Tästä lähtien päätän, että ne on aina kuvauskunnossa!

Voihan keittiö. Miksi se useammin näyttää tältä, eikä siltä sisustuslehtien modernilta ja valoa pursuavalta siistiltä unelmalta?

Mua melkein huvittaa tää kuva - oon oikeesti kynsinatsi. En kestä, jos mun kynnet ei oo huolitellut ja siistit.  Tältä tää nyt on kuitenkin näyttänyt jo jonkin aikaa.

Epätarkat kuvat, kalpeat, arpiset ja sheivaamattomat sääret. Harrastan näitä kaikkia.

Lähes ylibuukattu kalenteri ja silmien edessä vilisevät viikot. Ei pelkästään niitä kivoja menoja ja deadlineja.

Kotiminä. Joka päivä - heti kun tulen kotiin.