Tehtiin perjantaina tyttöjen kanssa minilomareissu Tallinnaan (herättiin muuten ennen aamu viittä...) ja tällaiset kesäkaverit lähti mun mukaan! Jotain muutakin pientä toki, mutta tää oli ehkä se "isoin" ostos. Musta nää oli makeet! Mulla on tunne, että näillä käppäillään kesällä yksi jos toinenkin kilometri.
Yksi kimono jäi kolkuttelemaan takaraivoon, vaikka jätin sen mielestäni ihan järkevistä syistä rekkiin roikkumaan. Nyt mietin, että ne syyt olivatkin ehkä aika järjettömiä... Musta kimono, juuri sopiva pituus ja koko, sekä alelapulla varustettu hinta.. Mutta kimono ei kuitenkaan vastannut mun mielikuvaa juuri siitä kimonosta, jonka haluan. Tiedättekö, kun päässä on visio tietystä asusta ja se täytyy toteuttaa prikuulleen? Joo, mulla on mielikuva-asun pakonomaisen toteuttamisen oireyhtymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti