Olen tietyssä mielessä arjen pakoilija. "Haluan, että arkeni ei ole arkea = rutiineja ja loputtomia toistoja, päiviä, jotka ovat kopioita toisistaan." Tämä lause istuu ainakin joka toisen suuhun vai mitä?
Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi mun arjesta. En vaa halua sen olevan sitä loputonta toistoa. Tälläisinä viikonpäivinä kehiin hyppää extempore-Anna, joka ehdottaa esimerkiksi myöhäisillan leffaa tiistaina, vaikka seuraavana aamuna täytyisi rientää suht ajoissa kouluun. Tai extempore noutosafkoja läheisestä nepalilaisesta. Tai vaikkapa aamuvarhaista herätystä juoksulenkille.
Extempore-Anna ei vaadi liikoja tai tavoittele kuuta taivaalta tehdessään arjesta ihan pikkiriikkisen mielenkiintoisempaa. Kun tekee joitain juttuja ihan vähän eri tavalla kuin edellisellä viikolla, niin arki ei tunnu enää yhtään niin tylsältä!
Esimerkiksi pelkkä kampaajakäynti voi tehdä jo ihmeitä! (Niin kulunut lause mutta silti aina niin totta..) Jos jostain piirteestä pidän itsessäni, niin se on kyllä spontaanisuudesta. Nimimerkillä toimii ja toteutettu tällä viikolla!
Näissä kuvissa vähän esimakua mun harmaantuneesta fledasta. Mitään hirveen villiä ei tapahtunut mutta kyllä mä ekaa kertaa aika vapaat kädet kampaajalle annoin - ensimmäiset kerrat, ja se spontaanius, kunniaan!
3 kommenttia:
Ihania kuvia ja noi hiukset! 😍
ja öö siis sydänsilmä hymiö XD
Hahaa kiitos!! :-) :-)
Lähetä kommentti