Quality time

Huomenna se vihdoin koittaa! Loma.

Kahdenkeskeinen loma Pariisissa yli viikonlopun. Vihdoin aikaa meille kahdelle ja rentoutumiselle. Laatuaikaa, herkuttelua, hemmottelua, nautiskelua.

Aion mussuttaa patonkia ja croissantteja kaksin käsin ja ihailla Eiffel-tornia ihan jokaiselta puolelta. Aion koluta Pariisin katuja, vintageliikkeitä ja nähtävyyksiä. Puhua, tai ainakin yrittää puhua, ranskaa ja muistella monta poskipusua niitä tulikaan antaa ja missä tilanteessa. 


Bon voyage pour nous et bonjour a tous! <3

Mojitoja ja ystäviä

 

 

Saranda kirjoitti aiheesta jo niin kauniisti, että jäin tänne nyt melko sanattomaksi. Yritetään nyt kuitenkin!

Vietettiin vanhalla työporukalla pikkujouluja ja kyllä on muuten onni potkaissut kun ystävyyssuhde ei ole loppunut vaikka ei samassa työpaikassa enää ollakaan. Työtiimi on muuttunut blogitiimiksi. 

Jos iltaan kuuluu mojitoja ja ystäviä, se ei voi mennä pieleen! ;)

Where did the time go?

 

Maailman huonoin bloggaaja ilmoittautuu. Mihin aika hurahti? Koulutöihin, 12 tuntisiin päiviin, töihin. Unettomuuteen ja univelkoihin. Nukkumiseen ja torkuttamiseen.

Tapaamisiin. Ystävien tapaamiseen ja tapaamisten perumiseen. Kalenterin ylibuukkamiseen. Aikataulussa pysymiseen ja siitä tippumiseen.

Jumittumiseen ja taas reipastumiseen. 

I'm  b a c k!

(Aivan ihanat) kuvat: Enna Rautiainen

Ostokäyttäymiseni

On muuttunut viime aikoina. Enää ei tule niitä pakko-ostoksia, joita ilman en voinut lähteä shoppailukierrokselta. Vaatteen laatu merkitsee enemmän, kuten myös hinta-laatusuhde.




Julistinkin tuossa loka-marraskuun vaihteessa itselleni loppu vuoden kestävän ostoslakon alkaneeksi! (Siitä syystä myös kirppislöytö-postaussarja on tauolla...)

Onko se sitten huijaamista, jos lakko on aloitettu mutta juuri sitä ennen on kerennyt tekemään pari nettitilausta ja saa ostokset lakon aikana? Eeeeiii....hän?




Lupasin itselleni, että lakko muuten on ja pysyy ensi vuoteen saakka lukuun ottamatta mun synttärilahjamatkaa Pariisiin. Siellä aion koluta kaiken maailman kirpparit kuten myös Champs Elyseen - mutta aivan täysin en aio hullaantua. Ehkä.

Luonnostelin tätä postausta sattumalta juuri black fridayna ja niin kutkuttavat alennukset joka samperin paikassa, että en meinannut housuissani pysyä. Kello näytti jo lähemmäs keskiyötä eli tarjoukset menivät useimmissa paikoissa umpeen keski yöllä. Muistan ajatelleeni, että parempi pysyä siihen asti poissa koneen lähettyviltä tai saatan tehdä vahinkoja muun muassa eräässä nettikaupassa kenkäosastolla.. 

Kuvat: Enna Rautiainen

Behind the camera

Mistä mä oikein aloittaisin.. Hha, ekan kerran kiinnostuin kuvaamisesta jo ala-asteella, pousailtiin kaverin kanssa millon missäkin paikoissa, jotta saataisiin ii2:een ja irg-galleriaan hienoja kuvia. Tässä vaiheessa mentiin digikameralla ja kuvien muokkaamisesta mulla ei ole mitään muistikuvia.. Kuvien ottamista edelsi useasti lause; ”otetaaks kuvii?"

Viime hiihtolomareissulla Alpeilla lähes 4000 metrin korkeudessa

Myöhemmin kuvioon tuli itselaukaisin ja selfiet, joita ei tosin silloin vielä sanottu selfieksi (Miksi niitä kutsuttiin?? Omakuva??) Ensimmäisen oman (digi)kameran sain rippilahjaksi.

Jouluna 2012 pukki toi mulle ihan todella mieluisen kovan paketin - sieltä löytyi nimittäin ihka oikea Canonin järkkäri! Voi sitä riemua!! Viikko sen jälkeen olin lähdössä viettämään uutta vuotta New Yorkiin ja kamera pääsi siellä käyttöön heti oikein olan takaa.

Vielä tänäkin päivänä kuvaan kyseisellä Canonilla. Tekniikkaa on tullut varovaisesti harjoiteltua mutta halu oppia on todella kova! Tähänhän ei kuitenkaan auta muu kuin harjoittelu harjoittelu ja harjoittelu…

Jossain matkan varrella mukaan kuvaan astui editoiminen, josta on noussut melkeinpä mun lempi juttu! Tästäkin huolimatta hyvän kuvan nappaamiseen liitttyvää tunnetta ei voi verrata mihinkään! Editoinnilla fiilistellään kuvaa ja hifistellään pikku juttuja.

Antin nappaama kuva tältä syksyltä

New Yorkissa liikkuvan taksin  ikkunasta napattu lempiotos, joka pääsi ihan kehyksiinkin asti <3

Tähän mennessä olen päässyt erään kouluprojektin kautta myös järjestemään ihan oikeat kuvaukset yritykselle! Itseasiassa tälle viikolle on sovittu heti seuraavat kuvauspäivät mutta nyt on sitten kokemusta myös lavastuksesta ja kuvauksien järjestämisestä yleensä.

Rakastan kuvia, joissa on jotain ideaa tai pieni juju. Jotain, joka tekee kuvasta mielenkiintoisen! Itse kiinnitän kuvissa huomiota väreihin, yksityiskohtiin, mihin kohtaan on tarkennettu ja ennen kaikkea kuvan fiilikseen.

Tunnustan olevani kuvaushifistelijä. Mä olen porukasta aina se, joka asettelee muidenkin annoksia ja käskee olemaan syömättä vielä... Asettelu on siis monesti kuvassa se a ja o. 

Enna Rautiaisen nappaama kuva parin viikon takaa. Kuvissa kiinnitän huomiota valoon ja laskeva aurinko on musta ihan hurjan kaunis! Tätä kuvaa mä olen editoinut myös itse.

Tähän postaukseen mä olenkin liittänyt niitä mun (ja parin muunkin ottamia) lempikuvia, joita tältä mun nykyiseltä koneelta löysin. Ajattelin ottaa taas yhden askeleen kohti tuntematonta ja osallistua Rajalan järjestemään Rajala Ambassador 2016 -haasteeseen. Katsotaan miten käy ja pidetään peukut pystyssä!

Viikon positiiviset

+ aurinkoiseen aamuun herääminen

+ kun maanantai ei tuntunut yhtään maanantailta

+ se fiilis kun astun ovesta ulos ja maa on vähän kohmeessa, lunta on ohut kerros nurmikon päällä ja aurinko paistaa = onko tämä se ensimmäinen talviaamu??




























+ kun voin kerrankin kävellä ratikkapysäkille, eikä mulla ole yhtään kiire (!!)







+ en joudu odottamaan ratikkaa sekuntiakaan vaan saavutaan ihan samaan aikaan pysäkille







+ uuden työpaikan saaminen ja sopimuksen kirjottaminen !!







+ kun kerron kuvaushetkellä haluavani näyttää coolilta ja kaveri kysyy laittaisiko se soimaan jotain "fierce" -musaa :D







+ tieto siitä, että vuoden ensimmäinen tentti tarkoittaa lähestyvää joululomaa













+ onnistunut kynsien lakkaus







+ tulevat suunnitelmat!! Ihan parasta kun on kivoja juttuja odottamassa!

+ poikaystävän yllättäminen puti puhtaalla kodilla pitkän työviikon päätteeksi

+ pikkujoulukauden korkkaus

+ perjantai-illan kotitekoinen sushi

+ viikonloppu!

+ onnistuneet valokuvat

+ vihdoin viisi kuukautta muuton jälkeen meillä on mun tekemät taulut olkkarin seinällä

Kehyksiä ja kristalleja

Postaus toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin ja Indiedaysin kanssa 

Miltä mä näytän prillit päässä? Kuulemma fiksulta ja super hyvältä, sanoivat kaverit! Vaikka mun oma näkö ei laseja (vielä) vaadikaan, niin jos kerran fiksulta näyttää niin pitäisiköhän sitä sitten hankkia ihan vaikka imagolasit itselleen!?

Joka tapauksessa Indiedaysin Bloggers Inspiration Day -tapahtumassa pääsin oikeastaan ensi kertaa testailemaan, että miltä mä ihan tosissaan näyttäisin lasit päässä. Aiemmat kokeilukerrat kun on rajoittuneet lähinnä isovanhempieni supervahvuuslasien testailuun - tuloksena mikäs muukaan kuin hieman pökertynyt olotila liiallisten vahvuuksien ansiosta.

Pakko sanoa pari sanaa myös paikan esteettisyydestä! Instrumentariumin piste oli musta aivan ihanasti laitettu valoista sisustukseen ja jopa esittelijöiden punaisiin korkkareihin saakka! 

Kyllä mä itsekin tunsin oloni itsevarmaksi ja fiksun oloiseksi Heritagen Swarovski -lasit päässä. Arvostan omissa ja muidenkin lasivalinnoissa laatua, tyylikkyyttä ja yksinkertaisuutta. Ne kaikki yhdessä tuovat mun mielestä pientä luksusta ihan jokaiseen päivään! 

Heritagen Swarovski kristalleilla koristeltu mallisto on syksyn uutuus, joka on suunniteltu sekä naisille, että miehille.

Instrumentariumin nettisivuilta löydät vielä lisätietoa mallistosta, käyhän kurkkaamassa! 

Kuvat: Tim Kiukas